keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Halikoirana doggiakaan ei pelätä - ilman liivejä tilanne on toinen


Tulin tässä yksi päivä miettineeksi sitä, miten suuria ja ristiriitaisia tunteita Dinon kokoinen koira ihmisissä herättääkään. Lenkkeillessä kotikulmilla saa turhan usein vihaisia katseita, ja kommentteja siitä miten "tuollainen vasikan kokoinen koira tulisi kieltää lailla", tai aina yhtä mieltä ylentäviä kysymyksiä "miten tuollainen pikkulikka luulee hallitsevansa tuon kokoisen koiran, eikö tuo ole yhteiskunnalle vaaraksi!".

Voi niimpä, kyllä me varmasti ollaan Dinon kanssa yhteiskunnalle suuri riski, ties vaikka joku saisi sydärin kun D nuolaisee korvalehdestä! Ja kyllä, koiraahan nimenomaan hallitaan vain ja ainoastaan voimalla, että kiitos kun kerroit niin muistan mennä punttisalille.. huh huh.

Mutta kun koiralle puetaan punaiset liivit ja lähdetään keskikaupungille suureen tapahtumaan tekemään hali-koiran hommia, ei kyseisiä kommentteja enää juuri kuule - mikä on sinäänsä todella positiivista ja mukavaa. Keikoilla sen sijaan ihmiset käyvät kehumassa koiran ylvästä ulkonäköä ja nallekarhun rauhallista luonnetta. Jos joku tuntee pelokkuutta suuria koiria kohtaan, kertoo hän sen usein ystävällisesti ja tulee tekemään tuttavuutta varovaisesti; ja lopuksi kiittää siitä että sai positiivisen kokemuksen
ison koiran kanssa ja monesti toteaa, että "ehkä jatkossa uskallan kotikulmillankin ohittaa rauhassa isot lenkkeilijä". Silloin tekisi mieli kiljua ilosta, juuri tätä kaipaankin; sen sijaan että Dino piristää liivit päällä monen päivää, se myös rikkoo ennakkoluuloja isoja koiria kohtaan. Ihmiset huomaavat että koko ei tee koirasta häijyä tai vaarallista, myös iso koira voi olla hyvin hallinnassa siinä missä pienempikin rodun edustaja. Tietysti aina on myös heitä, joilla on koiraviha, tai pelko joka ilmenee vihan muodossa, jo niin syvällä selkärangassa ettei ajatusmaailmaa juuri muuta yksi punaisessa liivissä heiluva koirakko. Mutta ehkä sosiaalinen tilanne tekee sen, että nämäkin ihmiset tukkivat suunsa kyseisissä tilanteissa, olisi ehkä heille kovin noloa alkaa huudella ilkeitä kommenttejaa kun koiran ympärillä pyörii monta onnellista rapsuttajaa, joilta saattaisi tulla melko vihaisia katseita kommenttien huutelijaa kohtaan.

Olen muutenkin miettinyt sitä, että on melko kumma juttu miten osa ihmisistä kokee olevansa oikeutettu kommentoimaan toisten omaisuutta kovinkin negatiivisesti värittyneillä ilmaisuilla. Itse en koe, että kehtaisin tai voisin loukata itselleni tuntematonta lenkkeilijää arvostelemalla esimerkiksi hänen villakoiraansa lamppuharjaksi, joka on vaaraksi maamme imureiden tulevaisuudelle, KOSKA on hyvin suuri riski että pieni pölypallo joutuu imuriin. Tai, että alkaisin kommentoida kaikkia Citroen C5 automallin omistajia vastuuttomiksi ja lapsilleni vaarallisiksi ihmisiksi KOSKA he ajavat kyseisellä automallilla, ja joskus kerran vuosia sitten samanlainen auto oli mukana tuhoisassa kolarissa. Sen sijaan kovin monikin kokee ilmeisesti elämäntehtäväkseen kommentoida ohi kävelevää Dinoa "kamalaksi vasikaksi", "kuolakoneeksi", "tappajakoiraksi, joka pitäisi kie
ltää lailla", tai mielestäni ehkä kaikkein huvittavammaksi argumentiksi koen lausahduksen "on se kamalaa kun tuo iso koira provosoi näitä meidän pieniä koiria ja saa ne käyttäytymään ihan huonosti, että voisitko kiertää meidän pihan vähän kauempaa". Eikä tosiaan ole vain yksi kerta kun on pihasta sännännyt pikku terrieri hampaat irvessä Dinon luokse ja kun omistaja vihdoin viimein on jaksanut raahautua hakemaan kultaansa niin MINULLE on tuhahdettu siitä miten me ärsytetään hänen koiraansa ja yllytetään peräämme - en tiennytkään et ohi rauhallisesti, häntä alhaalla ja korvat takana kävelevä koira YLLYTTÄÄ muita lajitovereitaan kimppuunsa.. mutta ainahan oppii uutta! Ja minulla on myös kokemusta pienistä koirista, kuten 4 kiloa painavasta kääpiöpinseristä, ja tuon kokemuksen tuella voin sanoa etten 8 vuoden aikana ole koskaan kuullut yhtään uhkaavaa kommenttia kääkästä, päin vastoin. Joten kyllä "koiraviha" saa ihan
uusia piirteitä isojen koirien kohdalla, väittäkööt ketä tahansa mitä tahansa muuta.

Suomen Karva-Kavereiden keikoilla on mukavaa, ja Dino saa arvoistaan huomiota. Olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, miten vanhukset eivät pelkää Tanskandoggeja, lukuunottamatta henkilöitä, jotka eivät pidä minkäänlaisista koirista. Moni vanhus ilahtuu valtavasti kun kylään tuli "suuri komia kunnon kokoinen koira". Johtuneekohan ehkä siitä, että nämä vanhukset ovat eläneet sen ajan suomessa, jolloin ei tunnettu "koirahysteriaa", koiria oli ja meni. Koirat kulkivat vapaana ja osasivat myös käyttäytyä - koiria ei inhimillistetty ja pilattu. Vanhukset myös tietävät hyvin minkätyyppinen koira doggi on, eikä ole ainut kerta kun mummon tai papan suusta kuulee miten "tanskandoggi ei tekisi pahaa kärpäsellekkään". Myös vierailukohteiden lapset suhtautuvat Dinoon todella hyvin, jos en
sin jännittää niin sitte tutustutaan Dinoon rauhassa ja kyllä lapsi tuntuu vaistoavan aikuista paremmin milloi koiraa EI tarvitse pelätä. Eri asia on tietysti lapset, joiden vanhemmat johtuen omasta pelostaa tai inhosta koiria kohtaan ovat tartuttaneet sen ehkä huomaamattaankin lapsiinsa.

Myönnän, että tänä päivänä on PALJON huonosti sosiaalistettuja ja koulutettuja koiria, luojan kiitos vielä toistaiseksi niitä näkee enemmän pienissä koko luokissa. Ei ole ihme, jos karttaa isoa koiraa jos joka päivä omalla aamulenkillä joutuu ohittamaan naapurin ison, hampaitaan upeasti esittelevän ja ääntään ilmoille päästävään turren, jonka omistaja lentää viiden metrin flexin päässä karjuen "hiljaa, nyt hiljaa, nyt riitti, älä viitsi äristä...". Siitä ei voi ketään syyttää, ja todella harmillista on, että tälläisiä koiria näkee hyvinkin paljon tuolla itsekkin lenkkeillessä, mutta kuten sanoin meidän kohdalle osuneet tapa
ukset ovat hyvin usein niitä alle polven korkuisia, joiden omistajat sitten hieman noloina vain tyytyvät hymyilemään "tää ei oikeen tykkää isoista koirista, taitaa vaan pelätä ja sen takia haukkuu, mut ei tää vihainen ole!!" Siitä huolimatta, että lehdistä saa lukea surullisia tapauksia, joissa koira on käynyt ihmisen tai toisen koiran päälle, tai joutuu lenkillä ohittamaan sen vihaisen naapurin koiran, tulisi aikuisten ihmisten ymmärtää että yleistäminen ei ole oikeutettua. Ja itse inhoan sitä kun kuulee sanottavan "että onhan se ihan ymmärrettävää että Dinoa kommentoidaan, koska on paljon koirakoita jotka pilaavat koirien "maineen"". EI,ei ja ei,
mielestäni se että joku törttöilee, ei missään nimessä oikeuta arvostelemaan minua tai minun koiraa, joka kyllä osaa käyttäytyä eikä tasan ole vaaraksi kennellekkään.

Onneksi on myös niitä hetkiä, kun saa kiitosta siitä miten upeasti käyttäytyvä koira siinä vierellä tassuttelee, se lämmittää mieltä ihan hirmuisesti ja saa unohtamaan kaikki ilkeät kommentit. Joskus sitä vaan miettii, että mitenköhän asiat ovat kymmen vuoden kuluttua; onko kaikki yli 40 senttiä korkeat rodut kielletty varmuuden vuoksi lailla? Tai onko Suomessa kuntia joissa koirat ovat kokonaan kielletty yleisen turvallisuuden vuoksi? Kuinka suureksi tämä koiraviha ja hysteria voi kasvaa, uskaltaako pian ulkoiluttaa koiraansa ilman kuonokoppaa, ettei se syö ulkoa myrkytettyjä nakkeja
tai lasinsirpaileilla maustettuja lihapullia, joita on joka kadun kulma täynnä? Terveellä maalaisjärjellä olisi paljon tilaa tämän päivän yhteiskunnassa ja myös koiran hihnan päässä sekä ihmisten ajatusmaailmoissa. Onhan aina ennenkin osattu kasvattaa koirista yhteiskuntakelpoisia ja onhan aina ennenkin kyetty elämään koirien kanssa samassa maassa, ilman jatkuvia konflikteja suuntaan jos toiseen. Mikä on mennyt viime vuosina vikaan?



-Sofia 26.10.2011